Ylä-Savon Auvisten
sukuseura ry
Timo Auvinen
timo1auvinen@gmail.com
Ylä-Savon Auvisten sukuseura ry, Auviset, Auvinen, Ylä-Savo
Gallup-haastattelussa Pekka Auvinen15.03.2011
Suku-utelu on gallupmainen kysely, jonka ensimmäiseksi vastaajaksi saatiin pienen suostuttelun jälkeen: Pekka Auvinen Auvilan vanhaisäntä Pielaveden Sulkavalta Tunnetko hyvin sukuasi, serkkujasi ym., ja tuleeko heihin pidettyä yhteyttä?
- Ei tahdo tulla pidettyä yhteyttä. Se kyllä ihan harmittaa. Olen vähän ujonsorttinenkin. Suku olisi kyllä rakas. - Tunnen etenkin ekaserkut. Keneltä ja miten olet aikojen kuluessa saanut tietoa suvustasi, sen asioista ja henkilöistä? - Sain aikoinaan paljon tietoa naapurista Ylä-Auvilan Selma ja Viljo Auviselta. Myös setäni Viljami oli aikalailla näppärä niissä asioissa, samoin Aarne-setä. Heiltä tuli kyseltyä. (Pekka Auvisen oma isä Kalle kaatui talvisodassa Pekan ollessa alle 6-vuotias.) Muistuuko mieleesi jokin perimätieto, hauska juttu, sanonta tai muuta mieleen jäänyttä matkan varrelta?
- Sotatalvesta on jäänyt mieleen se, kun Hilja-täti tuli meille sotaa pakoon. Hänen poikansa Pekka oli kuusivuotias kuten minäkin. Hän oli meistä isokoisempi, ja niinpä meitä ruvettiin kutsumaan sekaantumisen välttämiseksi isoksi Pekaksi ja pikku Pekaksi. Elina-siskoni oli meitä pari vuotta vanhempi. - Löysimme kotimme ullakolta sinne piilotetun sotilaskiväärin ja hilasimme sen heinäntekoluukusta navetan vintille. Sieltä oli hyvä tähystyspaikka oletetulle suunnalle siltä varalta, että jostain tulee ryssiä. Ja jos niitä tulee, niin sitten 'lossautettaan ohtaan'. - Meillä oli oikeasti kovat piipussa. Navetan ylisille oli huonot portaat ja kivääri putosikin meiltä kerran. Mutta isänmaata olimme kovasti puolustamassa. - Asemasotamme ei kestänyt kauan, sillä naisväki riisui meidät aseista. Olimme molemmat saaneet joulupukilta puukot, joilla sohimme toisiamme. Niinpä puukot oli otettu meiltä pois. Myöhemmin takavarikko purettiin ja pääsimme viimeistelemään puupyssyjämme. Mitä piirteitä tai ominaisuuksia arvelet perineesi Auvisilta?
- Poikasempana sanottiin, että minut tuntee isän näöltä - että olen “kuin isä ois suustaan sylykässy”. Oletko koskaan hävennyt sukunimeäsi tai vastaavasti ollut siitä ylpeä?
- En missään nimessä hävennyt, vaan paremminkin ollut siitä ylpeä. Oletko löytänyt sukuseuran kautta “kadonneita” sukulaisia tai uusia tuttavuuksia?Kyllä olen löytynyt uusia sukulaisia, siis myös sellaisia, joita ei ole tiennyt olevankaan. Sukuseura on tosi hyvä juttu. Olemme olleet joka kerta mukana kokoontumisissa. Tosin lähinnä sellaisina kuunteluoppilaina. Utelija: Marjatta Hänninen
|