Ylä-Savon Auvisten
sukuseura ry
Timo Auvinen
timo1auvinen@gmail.com
Ylä-Savon Auvisten sukuseura ry, Auviset, Auvinen, Ylä-Savo
Iisalmi 2.7.2011
Ylä-Savon Auvisten kesätapaaminen 2.7.2011 Savon suvi oli parhaimmillaan ja sää helli osallistujia, kun Ylä-Savon Auviset kokoontuivat vuotuiseen tapaamiseen lauantaina 2.7.2011 Iisalmessa ja Sonkakoskella. Paikalle kertyi ilahduttavasti väkeä noin 30 henkeä, joista muutamat olivat sukutapaamisessa ensimmäistä kertaa. Tapaaminen heidän kohdallaan oli niin onnistunut, että sovittiin uusista vierailuista. Tapaamisen ohjelma oli rakennettu kahteen paikkaan Iisalmen evakkokeskukseen ja Sonkakosken nukkepirtille. Iisalmessa vaihdettiin kuulumisia, ruokailtiin ja pidettiin päivän hieman virallisempaa ohjelmaa, jossa osallistujat pääsivät tekemään ryhmätöitä puheenjohtajan Pasi Auvisen tekemän pohjustuksen perusteella. Sukuseuralle ollaan hankkimassa heraldista tunnusta ja sukuseuralaiset miettivät asioita, joita tulisi ottaa huomioon tunnuksen suunnittelussa ja hallitus saikin suunnittelun pohjaksi hyviä ideoita.
Päivän kohokohta oli Sonkakoskella, jossa sukuseuralaiset olivat Anneli Mustosen om. Auvinen vieraana nukkepirtillä, johon tutustuminen oli monelle huikea kokemus. Pirtiillä Anneli kertoi työstään nukketaiteilijana ja kesän näyttelystä sekä Mustolan tilasta, johon kuuluvat mylly ja voimalaitos. Kiitokset vielä kerran emäntänä olosta ! Teksti Pasi Auvinen
NUKKEMESTARI VIE SATUJEN MAAILMAAN "Kotiin päästyäni ryhdyn lukemaan vanhoja satuja", tuumasi lapsuusiän ajat sitten ylittänyt siskoni lähdettyämme Sonkakosken nukkepirtiltä. Viisihenkinen seurueemme - ikähaitari lapsesta eläkeläisiin - oli ihastuksissaan ja innoissaan. Miten ihmeessä joku voi aikaansaada moista jälkeä? Kyllä voi ja hän on sonkajärveläinen nukkemestari Anneli Mustonen (o.s. Auvinen), jonka Eläinsatuja ja tarinoita -näyttely oli avoinna yleisölle Mustolan satavuotiaassa päärakennuksessa heinäkuun ajan. Elo-syyskuussa ryhmiä otetaan vastaan tilauksesta. Kädentaito, kärsivällisyys ja leikkivä mielikuvitus ovat tuottaneet upeaa jälkeä, joka sai katsojan innostumaan. Nukkeja Anneli Mustosen käsissä on syntynyt kaikkiaan yli 200. Liki 20-vuotinen taival Ensimmäinen askel nukkejen parissa oli kansalaisopiston massanukkekurssi vuonna 1992, kunnes tie vei kansainvälistä tasoa edustavaan alan koulutukseen. Doll Artisaniksi Anneli valmistui vuonna 1996 ja kaksi vuotta myöhemmin ansiolistassa komeili Master of Dollmaking -tutkinto. Nukkemestarin käsissä ovat syntyneet niin paperimassa-, posliini- kuin nukketeatterinuketkin. Samanhenkisiä kontakteja tuo jäsenyys Nukketaiteilijoiden yhdistyksessä. Koulutukseltaan Anneli Mustonen on terveydenhuollon maisteri. Hän toimi johtavana hoitajana Sonkajärven sosiaali- ja terveyskeskuksessa.
Upea henkilögalleria Eläviksi loihdittujen satujen lisäksi Mustolassa komeilee tasokas henkilögalleria vaatetettuna aikakautensa tyylin mukaan. Rivistössä poseeraavat mm. Napoleon ja Minna Canth. Myös oman perheen jäseniä on ikuistettu näköisnukeiksi. Taitajan käsissä tänä kesänä henkiin heräsi kymmenkunta satua ja tarinaa: Kaunotar ja hirviö, Kultakutri, Villijoutsenet, kana ja kukko saunomassa, Punahilkka, Jänöjussin mäenlasku ... Hiiri kissalle räätälinä -sadun kutkuttava toteutus sisälsi minikokoista räätälin välineistöä ja pisteenä i:n päällä seinällä roikkui tumma puku. Jänöjussin mäenlasku -laulu tuli todeksi katkenneine suksineen ja kipsattua jalkaa potivine jäniksineen. Välillä nukkemestari lähti saduissa lempeästi omille teilleen tuottaen hyvän mielen hyrinää. Esimerkiksi Punahilkka-sadussa susi päätyi - ei suinkaan kaivoon, vaan lääkärin hoitoon. Taito jatkuu Mustolassa oli esillä myös Annelin maalauksia ja eläinfiguureja. Omena ei puusta kauas putoa -sanonta toteutuu Mustosten perheessä täysin, sillä tyttären tytär, 15-vuotias Saara astelee vahvasti mummonsa jäljillä taiteen teossa. Saara on tyttö, josta kuultaneen vielä. Mitä on esillä ensi kesänä, sitä jäämme odottamaan. Sitä ei todennäköisesti tiedä vielä nukketaituri itsekään. Idea vain pulpahtaa jostain ja sitten se onkin menoa.
Teksti: Marjatta Hänninen o.s. Auvinen |