Ylä-Savon Auvisten sukuseura ry, Auviset, Auvinen, Ylä-Savo

Yhteystiedot

Ylä-Savon Auvisten
sukuseura ry
Heikki Auvinen
Venlantie 20 B 04200 Kerava
auvinen.heikki@gmail.com

Uutiset

5.9.2016Sukutietojen ilmoittaminen ja täydentäminenLue lisää »24.11.2015Ylä-Savon Auvisten sukukirja on julkistettuLue lisää »26.8.2014Sukuseuran logolla varustettuja t-paitojaLue lisää »27.11.2016Pirjo Hirvosen esittelyLue lisää »31.7.2016Sukutapaaminen Runnilla 23.7.2016Lue lisää »
MITÄ    MISSÄ    MILLOIN        
PIELAVEDELLÄ JA IISALMESSA    

1323
Savon  nimi mainitaan ensimmäisen kerran Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa muodossa Sawolax-Sauolax. Savon keskus sijaitsee Mikkelin seudulla. Lukuunottamatta lappalaisia Pielaveden ja Iisalmen seudut ovat vielä asuttamatta.
Valtakunnanraja halkaisee Pielaveden pitäjän alueen kahtia.

1440
Pohjois-Savon riistarikkaille erämaille on tulijoita Karjalasta, Hämeestä ja Etelä-Savosta. Hämäläiset olivat tehneet eräretkiä Iisalmen ja Pielaveden seuduille 1300-luvulta lähtien. Eränkäynti edellytti mahdollisuutta lähettää taloista riittävästi väkeä pitkiksi ajoiksi eräsijoille. Sinne oli pystytetty eräpirttejä, joihin tehtiin sekä talvi- että kesäretkiä ja palattiin kala- ja metsästyssaaliiden kanssa kotitilalle.  Turun maaoikeuden päätöksellä vahvistetaan erämaista kärhämöivien savolaisten ja hämäläisten välille raja. Veriset rajakahakat olivat johtaneet lukuisiin valituksiin molemmin puolin.

1475
Ruotsin mahtavin ylimys Eerik Akselinpoika Tott rakennuttaa Savon asutuksen suojaksi Olavinlinnan.

1500
Pohjois-Savo saa ensimmäiset uudisasukkaansa. Lappalaiset joutuvat siirtymään pohjoisemmaksi.

Toisenlaista kuin hämäläisten "hissuttelu" oli savolaisten työntyminen kaskeamattomiin metsiin. Siitä kertoo Kustaa Vilkuna juhlaesitelmässään Kotiseutuliiton vuosikokouksessa Iisalmessa 28.7.1956:
"Yksinäinen erämies liikkui kuulumattomin askelin, meloi äänettömästi pälyillen riistaa ja petoja. Hän ei häirinnyt luonnon rauhaa. Kun savolainen tuli, niin hän jo vuosikymmentä ennen kävi läiskimässä suuret pilkat ja uurteet puiden kylkiin, karsi huolettomasti alaoksaisia kuusia, kaateli nuoria puita. Jokainen metsänasukas höristi korviaan. Hukka ja repo, ilves ja näätä saattoivat todeta, että onpa siinä raivonnut se kummallinen kaksijalkainen siivetön elukka, ihminen, sietääpä varoa moista paikkaa. Ja kun vuosia muutamia oli ihmetelty pykälikköä, sitten vasta yltyi hirveä ja ennenkuulumaton meno. Kirveet alkoivat paukkua, puut kaatuivat rymisten, syntyi valtava tulimeri, jonka katku levisi kymmenin virstoin ja pelottava savupatsas paistoi peninkulmien päähän. Siellä raivosi erämaita valloittava savolainen, hän asutti erämaan, hän painoi koskemattomaan luontoon inhimillisen viljelyksen kestävät merkit.

Savolaiset kaskitalonpojat jäivät erämaihinsa. Pirtti, sauna, riihi salvottiin nopeasti raatteelle ja jos paikka oli edullinen, muodostui siihen samalle konnulle kantatalo, josta taas rakennettiin uusia metsäriihiä, -saunoja ja vakinaisesti asuttavia pirttejä.
Mutta talonpoika ei muuta noin vain kantatalosta metsään asumaan, hän ei lähde kirjurin käskystä, eipä kuninkaankaan kehotuksesta ellei hän tavalla tai toisella saavuta jotakin taloudellista etua ja ellei hänellä ennen kaikkea ole varmaa tietoa siitä, että hän todella pystyy saamaan leivän ja särpimen irti karkeista havumetsistä ja apajattomista vesistä. Hänen siis täytyi tuntea ja perin juurin osata erämaan viljelytekniikka. Sitä ei neuvottu kuninkaan kirjeissä eikä voudin ohjeissa, sen täytyi olla kokemusperäistä ja perinnäistä tietoa ja taitoa. Sitä oli savokarjalaisilla - sitä ei ollut hämäläisillä."
(Kotiseutu -lehti 2/1960)


1545
Venäjälle kuuluvien alueiden liittämiseksi Suomeen kuningas Kustaa Vaasa kehottaa liikakansoituksen ja verojen ahdistamia savolaisia muuttamaan mm. Pohjois-Savoon.

1548
Tavinsalmesta, jonka alaisuuteen kuuluvat myös Iisalmen seudut, tulee hallintopitäjä. Uudisasukkaita asuu Kiuruveden ja Sonkajärven pohjoispuolella. He ovat pääasiassa lähtöisin Rantasalmelta, Juvalta, Sulkavalta ja Säämingistä. Pielaveden seudulle asettuu Koposia, Laukkasia ja Niskasia. Pielavedellä lienee ollut noin 30 taloa, jotka sijaitsevat kaukana toisistaan. Kiuruveden ensimmäiset asukkaat ovat Kärkkäisiä, Kaikkosia, Kiiskisiä ja Pietikäisiä.

1595
Ruotsi-Suomi ja Venäjä solmivat 25-vuotisen sodan päätteeksi Täyssinän rauhan. Koko Pohjois-Savo kuuluu virallisesti Ruotsin valtakuntaan.

1617
Stolbovan rauha siirtää Venäjän vastaisen rajan kauas itään. Savolle koittaa rauhan aika.

1627
Iisalmi erotetaan omaksi seurakunnaksi. Ensimmäiseksi kirkkoherraksi nimitetään Niilo Pietarinpoika Roiva. Kirkko on pieni ja vaatimaton, hirrestä rakennettu ja tuohikattoinen.  Iisalmen pitäjään kuuluu nykyisen Iisalmen lisäksi: Kiuruvesi, Lapinlahti, Nilsiä, Sonkajärvi, Vieremä ja Pielavesi.

1683
Viipurin piispa Petrus Bång antaa suostumuksensa Pielaveden kappeliseurakunnan perustamiselle.

1695-1697
Suuret nälkävuodet kulkutauteineen riehuvat. Taloja autioituu ja ihmisten on turvauduttava leivän korvikkeisiin, pettuun, vehkaan, olkiin ja heiniin. Pielaveden kirkon rakentaminen sujuu hitaasti.

1699
Iisalmen pitäjän ensimmäinen kirkko tuhoutuu salamaniskun seurauksena. Varaton ja katovuosien köyhdyttämä seurakunta saa luvan kaikissa Suomen kirkoissa kannettuun kolehtiin, jonka tuotto jää vähäiseksi. Uudesta kirkosta tulee ahdas ja hatara.

1714
Olavinlinna antautuu ja koko Savo joutuu venäläisten armoille. Katovuodet, sotaväenotot, kurjuus ja taudit harventavat väestöä. Iso viha koettelee, mutta ei autioita Iisalmen seudun väestöä. Sota päättyy Uudenkaupungin rauhaan 1721 ja huomattaviin aluemenetyksiin. Ruotsi-Suomi on entinen suurvalta.

1725
Vaikeiden aikojen lisäksi myös erimielisyydet kirkon paikasta Pielavedellä ovat lykänneet kirkon valmistumista. Hanke toteutuu 1725. Kirkko rakennetaan jykevistä hirsistä Lammassalon saareen, jonka nimi muuttuu Kirkkosaareksi. Kirkko purettiin vuonna 1797.

1730
Piispa Johannes Gezelius on tyytyväinen kristinuskon ja lukutaidon kehitykseen pitäjässä. Iisalmelaiset saavat kuitenkin ankarat nuhteet oluen ja viinan nauttimisesta ennen ja jälkeen jumalanpalvelusten kirkkorannassa, kirkon lähellä sijaitsevissa anniskelupaikoissa ja mökeissä. Juopuneet pitäjäläiset rähisevät ja rikkovat sapattirauhaa.

1740
Väestö lisääntyy Ison vihan jälkeen nopeasti, vaikka toistuvat sairaudet ja kulkutaudit koettelevat. Kuoleman aiheuttajia ovat isorokko, tuhkarokko ja hinkuyskä.

1775
Kustaa III perustaa Savo-Karjalan läänin, jonka pääkaupungiksi tulee v. 1782 perustettu Kuopion kaupunki.

1779
Iisalmen uusi kirkko (Kustaa Aadolfin kirkko eli Vanhakirkko) valmistuu. Samana vuonna annetaan valtiopäivien määräys lopettaa hautaaminen kirkon lattian alle. Keväisin ja kesäisin lattian alta leviää sanankuulijoitten sieraimiin sietämätön löyhkä.

1784
Virallinen kuulutus ilmoittaa veden juonnin alkaneen Iisalmen terveyslähteellä. Ruotsin sanasta "brunn" (kaivo) kehittyy Runni. Runnin rautapitoisen lähdeveden maine leviää 1800-luvulla Suomen rajojen ulkopuolelle ja alueelle nousee täysihoitola, juomahalli ja "ryöppyhuone" suihkuineen.

1797
Pielaveden uusi kirkko valmistuu. Se on niin pieni, että antaa aiheen hokemaan "Ahtaat paikat kuin Pielaveden kirkossa".

1808
Venäläiset aloittavat ilman sodanjulistusta Napoleonin toivoman sodan Ruotsi-Suomea vastaan pakottaakseen maan liittymään Englannin vastaiseen kauppasaartoon ja liittokuntaan. Huolimatta komentaja Sandelsin joukkojen uljaasta vastarinnasta ja Koljonvirran voitosta sota hävitään ja Suomi siirtyy Venäjän alaisuuteen.
Venäläiset hävittävät arvokkaat kirkon rippi- ja historiakirjat vuosilta 1750-1771 ja 1790-1804.

1811
Pielavedestä tulee Aleksanteri I:n päätöksellä kirkkoherrakunta.  Itsenäistymistä jarruttaa mm. kiista pappilan paikasta. Anders Fabian Neovius astuu virkaansa vuonna 1830.

1819
Keisari Aleksanteri I vierailee Suomen matkallaan myös  Iisalmessa ja sen pappilassa 27.8. Isäntänä toimii rovasti Collan. Iisalmi saa samana vuonna pysyvät talvimarkkinat.

1854
Lapinlahti eroaa Iisalmesta itsenäiseksi kirkkoherrakunnakseen.

1856
Itseoppinut Petter Kumpulainen (1817-1880) jättää kuuluisan anomuskirjeensä Suomen kenraalikuvernööri Bergille Vieremän Pehkolanniemen kestikievarissa, jota Kumpulainen isännöi. Kenraalikuvernööri lukee Kumpulaisen kahdeksan "vaikeroimista" sisältävän anomuksen ja kutsuu hänet Ouluun. Valtiovalta ryhtyy moniin toimenpiteisiin Pohjois-Savon hyväksi. Kumpulainen osallistuu Iisalmen edustajana neljille valtiopäiville ja hänestä tulee talonpoikaissäädyn vaikutusvaltaisimpia miehiä.

1860
Suomen senaatti julkaisee Iisalmen kauppalan perustamisjulkaisun 24.10.1860. Kauppala perustetaan Haukiniemelle.

1862
Kiuruvesi itsenäistyy omaksi seurakunnakseen.  Joachim Putkonen ja Lauri Kärkkäinen aloittelevat liiketoimintaa Iisalmessa.

1866-1867
Suuret nälkävuodet ovat Iisalmen ja Pielaveden historian synkimpiä sivuja. Halla, nälkä ja kulkutaudit kulkevat käsi kädessä. Pohjoisesta tulevat kerjäläislaumat lisäävät kurjuutta. Pielavedellä kuolee yli 200 henkilöä. Hautausmaalle pystytettiin v. 1967 muistomerkki nälkävuosien uhreille.

1870
Pielavedellä aloittaa toimintansa Lignell-Piispasen omistama apteekki. Lääketarvikkeiden lisäksi on saatavana allakoita ja Uusia Testamentteja.

1874
Isorokkoepidemia riehuu Pielavedellä. 230 ihmistä menehtyy isorokkoon tai sen jälkitautiin keuhkokuumeeseen.

1875
Senaatti antaa luvan perustaa Pielavedelle kaksi eri kansakoulua, poika- ja tyttökoulun. Koulun tiloiksi vuokrataan Ikälän talo. Oma koulutalo rakennetaan 1884. Rakennukseen käytetään vanhan kirkon hirret.

1877
Iisalmen pitäjän ensimmäinen kansakoulu aloittaa toimintansa. Oppilasmäärä on 41 poikaa ja 45 tyttöä. Kumpiakin opetetaan omissa luokissaan.

1878
Pielaveden kolmas kirkko rakennetaan Hiekkaniemeen.
Iisalmen Oluttehdas perustetaan Luuniemelle.

1879
Nerkoon kanavan valmistuminen avaa Iisalmelle laivayhteyden Saimaan kanavalle ja sitä myöten ulkomaille saakka.

1891
Iisalmen kauppala saa kaupunginoikeudet. Väkiluku on ylittänyt tuhannen hengen rajan.
Iisalmen maalaiskunnassa asukkaita on lähes 20 000.

1897
Ensimmäinen iisalmelainen sanomalehti "Salmetar" näkee päivänvalon.

1898
Pörsänmäen kansakoulu aloittaa toimintansa Iisalmen maalaiskunnassa.

1900
Suomen kahdeksas presidentti Urho Kaleva Kekkonen syntyy 3.9. metsätyönjohtaja Juho Kekkosen ja hänen vaimonsa Emilia Pylvänäisen esikoisena Lepikon torpassa, lähellä Pielaveden kirkonkylän keskustaa. Lepikon torppa on Kekkosen lapsuuskotina kuusi vuotta. Torppa entisöitiin museoksi v. 1966.