Ylä-Savon Auvisten sukuseura ry, Auviset, Auvinen, Ylä-Savo

Yhteystiedot

Ylä-Savon Auvisten
sukuseura ry
Heikki Auvinen
Venlantie 20 B 04200 Kerava
auvinen.heikki@gmail.com

Uutiset

5.9.2016Sukutietojen ilmoittaminen ja täydentäminenLue lisää »24.11.2015Ylä-Savon Auvisten sukukirja on julkistettuLue lisää »26.8.2014Sukuseuran logolla varustettuja t-paitojaLue lisää »27.11.2016Pirjo Hirvosen esittelyLue lisää »31.7.2016Sukutapaaminen Runnilla 23.7.2016Lue lisää »
Kuinkahan lie hyvä kahvi tässä talossa, kun sumppikii on näen hyvvee

Maaliskuussa 2002 Helsingin Sanomat uutisoi, että tutkimustulosten mukaan kahvin sisältämä kofeiini on maailman yleisin riippuvuutta aiheuttava piriste, keskushermostostimulantti. Suurina annoksina se on vaarallinen myrkky ja verrattavissa kokaiiniin ja heroiiniin.

Nykyisin kahvi on jopa suositeltavaa tiettyihin sairauksiin.

Turkista 1600-luvulla Eurooppaan saapunut kahvi valloitti suomalaisetkin. Kahvin tuonti oli kallista valtiolle, joka useaan kertaan kielsi kahvin maahantuonnin kokonaan, ensimmäisen kerran vuosina 1756-61. Kansalle selitettiin kahvin olevan epäterveellistä, kahvipannuja takavarikoitiin ja julkisesti esitettiin seremoniallisia "kahvipannun hautajaisia". Kahvia nautittiin salaa ja  kiellot olivat hyvää mainosta herkkujuomalle. Taistelu kahvia vastaan oli tuloksetonta ja kahvin nauttiminen alkoi vähitellen levitä myös rahvaan keskuuteen.

Piirilääkärit kertoivat Savosta 1860-luvulla, että kahvia harvoin puuttui pienistäkään mökeistä, mutta että sitä arkioloissa käytti vain varakkaampi väki.
Kahvista tuli  yleisesti vierasjuomana tarjotulle viinalle kilpailija. Monesti nämä kaksi yhdistettiin "puolkuppiseen". Usein kahviksi nimitetty juoma oli keitetty ohrista tai rukiista sekoittamalla joukkoon vähän oikeata kahvia. Joissakin taloissa saatettiin keittää jopa kolmenlaista kahvia sen mukaan kenelle sitä tarjottiin. Parhaimman kahvin nautti isäntäväki tietenkin itse.
Kahvi keitettiin vanhan kahvin pohjaan eli sumppiin. Kahvi juotiin ryystämällä teevadilta, "tassilta", "tievatilta".

Vielä 1930-luvulla maaseudulla oli tavallista ostaa kahvipavut raakoina. Ne "puahettiin rännälissä" ruskeiksi, aiemmin myös padassa. Paahdetut pavut survottiin hienoksi huhmaressa kutakin keittokertaa erikseen. 1850-luvulla alkoi yleistyä kammesta pyöritettävä kahvimylly.

Arkioloissa kahvia joivat vain isäntä ja emäntä aamuisin. Saattoipa emäntä keittää kahvia pelkästään itselleen oman kamarinsa kakluunissa. Pyhäaamuisin saatettiin antaa koko väelle kuppi kahvia. Jotkut emännät antoivat kahvia piioille varoittaen, etteivät puhuisi asiasta rengeille. "Piikain silmät tulivat kahvista kirkkaiksi ja askel keveäksi" , kerrottiin. Suuressakin talossa saattoi olla niin nuuka komento, että omalle tyttärelle annettiin kahvia, mutta ei vävylle ja että oma poika sai kaksi kupillista, miniä vain yhden. Uusi nautintoaine saattoi aiheuttaa suuria ristiriitojakin, kun isäntä ei ymmärtänyt sen tärkeyttä ja emännän täytyi tehdä kahvihankinnat isännältä salaa.

Eräässä rikkaassa talossa vielä 1900-luvun alussa annettiin heinämiehille vain yksi kuppi kullekin. Eräs heinämiehistä sanoi: "En minä tänään viitsi juoda. Juonpahan huomenna, että saan kaksi kuppia".

Lähteet: Helsingin Sanomat 30.3.2002
Vuorela Toivo, Suomalainen kansankulttuuri, Porvoo 1983
Räsänen Matti, Savokarjalainen ateria, Keuruu 1980
Kuusanmäki Lauri, Elämänmenoa entisaikaan, Forssa 1954