Martti Auvisen kiitoskirje

Hyvät ystävät, hyvät sukulaiset!

Tulee mieleen juttu vuosikymmenien takaa. Pari pojankoltiaista oli viemässä sonnimullia teurasautolle pientä kylätietä. Takaa tuli auto, joka tööttäsi. Mullikka säikähti. Hyppäsi sivulle ja veti pojat nurin vetäen heitä vähän perässään. He eivät kuitenkaan hellittäneet. Kun matka jatkui, toinen tokaisi. ” Minä jo  aattelin, että se olj liia iso töötötys näen pienelle mullille”.

Tämä  sopii tilanteeseen. Kovi iso töötötys raehnaselle,  vanahalle  sonnille!   -Lie ajateltu, että minä nuukaksi tunnettuna miehenä ilahdun, kun tämä kunnianosoitus vapauttaa minut jäsenmaksuista. Vakavammin puhuen olen ilahtunut ja ylpeäkin tällaisesta kunnianosoituksesta.

 Mieleen palaa Pekka-serkun 50-vuotispäivät vuosikymmenien takaa. –Oli kaunis suvinen sunnuntai, kun seisoimme Auvilan pihalla. Ympärillä kaunis maisema ja vainioitten alla Sulkavan järvi. Viljam-setä vuosikymmenistään riippumatta nousi ripeästi talon harjalle, käveli varmoin askelin päätyyn ja naulasi siihen uuden sukutilaviirin. Siinä oli uusi, hänen takomansa valmiiksi varressa. Hän vaihtoi sen entisen tilalle.

Siinä oli vuosiluku, jolloin ensimmäinen Auvinen, Erkki nimeltään, oli tullut silloin tilalle vävyksi. Johtuu meidän patriakaalisesta perinteestä, että vuosiluku on tämä. Todellisuudessa, tila on kauemmin ollut saman suvun hallussa.

Tällöin havahduin, että kuulun tähän vanhaan sukuun. Se antoi innokkeen sukutyöhön. Sukututkimusta aloitin, mutta minulla ei ollut  pitkäjännitteisyyttä jatkaa.

Vuosia ehti kulua, kun kesälomallani otin yhteyttä serkkuihini Pekkaan ja Tuomoon. Minulla oli ollut mielessä sukuseuran perustaminen. Puhuimme siitä, jolloin Tuomo ehdotti, että asia otetaan esille seuraavana kesänä, jolloin hän pitää 50-vuotisjuhlat. Niin olimme  laajalla joukolla elokuun alussa 1998 Tervaharjun pihassa. Runsaan tarjoilun loppupuolella  otin asian  esille. Siitä keskusteltiin ja hanke sai varauksetonta kannatusta. Perustamispäätökseen oltiin valmiita. Sitten tuli ehdotus, että perustaminen tapahtuisi seuraavassa  tapaamisessa.  Se sovittiin pidettäväksi, Pielaveden Suojalassa vuoden kuluttua. Tätä valmistelemaan valittiin kolmijäseninen toimikunta, johon tulivat Heikki-serkku, Timo ja minä. Kokoonnuimme kerran ja pidimme puhelinpalavereja. Pielavedellä oli mukana ainakin kuusikymmentä henkilöä. Tunnelma oli innostunut. Tulin hallituksen puheenjohtajaksi, jossa hommassa olin monet vuodet. Sitten ajattelin, että hommassa tarvitaan välillä uusia kasvoja. Muukin vanha kaarti on jättänyt tehtävän Timoa lukuun ottamatta.

Heti alusta alkaen tuntui selvälle, että tarvitaan sukulehti. Myös nimi Avviisi oli selviö. Toimitin sitä varsin innolla. Ensimmäiset numerot olivat kovin suppeita. Sitten ryhdyin etsimään aiheita, joita toki löytyi. Mm. Pielaveden, yhdistyksen kotikunnan sivuilta löytyvistä aiheista. Yritin haalia jäsenistöltä kirjoituksia mutta tuloksetta. Henkilöuutiset, syntymäpäivät, nuorten tutkinnot, valmistumiset yms. Lehti ilmestyi kaksi kertaa vuodessa. Puuhaa oli liiaksikin.

Yhdistyksessä oli tämän jälkeen lamavuodet. Välillä näytti sille, että vuosikokouskin jää pitämättä. Puutuin asiaan varsin ärhäkästi. Niin kokous oli viimein lokakuussa. Hallitusta johtaa vireä puheenjohtaja. Puuha on jäänyt yksin hänelle. On tärkeää, että vastuuta jaetaan. Muutoin uupuu, kun on työ ja perhe. Olen turhan aktiivisesti opastanut uutta puheenjohtajaa. Jatkan ikävää oppimestariuttani. Olisi eduksi, jos yhdistyksellä olisi tiedottamisen vastuuhenkilö. Paikallislehdet julkaisevat kyllä valmiita juttuja.

 Huomasin aikanaan, että sukukokouksesta ilmoittaminen maamme valtalehdssä Helsingin Sanomissa kannattaa. Se ei maksa tekstisivuilla mitään. Sitä kautta saimme jäseneksi mmm. puuhakkaan Aune Elolammen.  Sukuteietolomakkeitten keruu on parhaillaan menossa. Aunelta kuulin, että vastauksia on tullut tasan kaksi. Lähettäjät toki tiedän ja arvaan. Vaivasta saa itse parhaan palkinnon: Tiedot ovat tallessa ja ne siirrettävissä jälkeläisille, jotka iän myötä ehkä kiinnostuvat suvustaan ja seurasta..

Ihan alkaa hengästyttää. On aika lopettaa. Toivon yhdistykselle parhainta menestystä arvokkaassa työssään. Nuorta, vireää joukkoa on tulossa mukaan, kun hallitukseen saadaan vaihtoa.         –

Hymyillään kun tavataan! Martti Auvinen